Suomessa todellinen kulttuurinharrastaja on sellainen joka katselee hienoja tauluja, käy säännöllisesti oopperassa, tai muuten vain kuluttaa kulttuuria. Todellisia kulttuuri-ihmisiä tuntuvat olevan sellaiset joilla on ainoastaan ulkoinen kosketus kulttuuriin. Esimerkiksi urheilun suhteen tärkeämpää kuin itse laji on tärkeämpi tietää kaikki mahdollinen tilastotieto ja se miten peli tällähetkellä toimii. Samoin kulttuuriherrat ja -rouvat tietävät ainoastaan millainen kulttuuri on tällä hetkellä, sitten on hc-osaaja jos tietää mitä se on myös aiemmin ollut.

Mielestäni on väärin jos kulttuurin tuottaminen ja tekeminen jätetään ainoastaan loistosuorittajille ja muilla on oikeus ainoastaan kuluttaa hyvien tekijöiden tuotoksia. "En minä laula kun en minä ossaa." Onko tutun kuuloinen toteama? Miksi kulttuuri pitäisi jättää vain priimuksille? Todellinen kulttuurinharrastaja on sellainen joka oikeasti tekee sitä. Pelaa lätkää, laulaa, kirjoittaa runoja pöytälaatikkoon, tai maalaa tauluja. Nykyinen kulttuurieliitti on vain porukka joka seuraa kulttuuria.

Se, että joku tekee kulttuuria, antaa hänelle myös todellisen kyvyn muokata siitä uutta. Vaikka ei olisikaan loistava yksilö, jota tuetaan, niin kulttuuria pitää antaa kaikkine tuottaa. Kulttuurin kuluttamisen pitäisi olla toissijaista. Yleensähän juuri tällaiset kulttuurin seuraajat suhtautuvat kulttuurin muutokseen suurimmalla vastustuksella, koska sehän pakottaisi heidät opettelemaan uutta ja heidän "osaamisensa" laskisi. Tehkää kaikki siis kulttuuria. Laulakaa vaikka ette osaisi, piirtäkää vaikka huonosti, vääntäkää runoja ja tehkää kulttuuria, älkää vain kuluttako sitä.