Jälleen tänään saimme lukea gallupin tuloksen, jossa yli puolet haluaisi karsia subjektiivista päivähoito-oikeutta, jos molemmat vanhemmat ovat kotona. Aiemmin valtiotalouden pyöveli, Raimo Sailas esitti, että lapsen oikeus päivähoitoon lähtisi heti, jos toinen vanhemmista olisi kotona. Säästämisen nimissä, tilanteessa jossa Suomi on olevinaan rikkain kuin koskaan aiemmin, lapsilta viedään oikeus sosiaaliseen elämiseen. Työttömien lapsista halutaan tehdä mökkihöperöitä ja sosiaalisesti rajoittuneita.

Minulla ei ole niin kauan päiväkotiajoista, että muistan vielä, että yksi sairaanaolopäiväkin muutti sosiaalista tilannetta. Lastentarhanopettajien liitto onkin moittinut puolueita siitä, että keskusteltaessa päivähoidosta sitä katsotaan ainoastaan kustannustekijänä ja työssäkäynnin mahdollistajana. Lasten näkökulma unohtuu täysin. Lapsille pitää antaa mahdollisuus ammattitaitoiseen varhaiskasvatukseen. Lapset ovat päättäjille lähinnä "tulevia veronmaksajia", "tulevaisuus", "kustannustenluoja", tai "työnteonrajoite". Lapsi on kuitenkin ihminen. Lapsi, rikas tai köyhä, on yhtä lailla Suomen kansalainen, kuin Raimo Sailas. Lapsillakin on oikeuksia ja heidän asioista päätettäessä pitää myös tarkastella asioita heidän näkökulmastaan.

Päivähoidon subjektiivisuuden rajoittaminen säästämisen vuoksi on lasten oikeuksien polkemista. Mitä seuraavaksi? Vaaditaanko kohta sitä, että jos molemmat vanhemmat ovat kotona, että lapsen on siirryttävä kotiopetukseen? Keskustelu, jota käydään aikuisten näkökulmasta, aliarvioi myös lastentarhanopettajien ammattitaitoa. Suhtautuminen heihin on, kuin he vain katselisivat päältä kun muksut leikkivät. Sitten jos resurssipulan takia lastentarhanhoitajia, päiväkodin setiä ja tätejä, on liian vähän ja sattuu jotain ikävää, niin syyttävä sormi osoittaa jo muutenkin tiukilla oleviin kasvatusalan ammattilaisiin.

Kunnat, valition heitä Sailaksen johtamana kurittaessa, pitävät päivähoidon resursseja niukkoina ja lastentarhanopettajat stressaantuvat. Eräs ystäväni jätti alan, koska ei jaksanut sitä. Hän kertoi kuinka tauolla lastentarhanopettajat vain itkivät, kun ei aika riitä kun lapsia on liikaa. Päiväkoti on paikka, jossa lapsi sosiaalistuu ja oppii tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa. Suomi ei tarvitse enempää pullossaeläneitä kengänkärjenkatselijoita, joille "päivää" sanominen on suuri sosiaalinen ponnistus.

Tässä myös näemme sen, kuinka hyvin nämä veronalennukset toimivat. Kun veroja alennetaan, niin hupsista kukkuu, täytyy välittömästi alkaa miettiä, että mitä palveluita poistetaan.Verokertymä on lisääntynyt valtiolla, mutta miksei se näy kuntataloudessa. Kepulaiset odottivat, että kun saivat Mannisen kuntaministeriksi, niin taivas aukeaisi. Toisin kävikin, kuntien talous on sukeltanut ja nyt mietitään, että jospas tässä rahojen vähyydessä vähän poljettaisiin lasten oikeuksia, kun eihän ne saa äänestää.