"Voidaan ajatella, että oppilaittemme suoritukset täytyisi olla maailman parhaita. Mutta on myös tärkeää, että ihminen oppii viihtymään itsensä ja elämän kanssa. Oppimista voidaan motivoida ankaruudella ja pakottamalla, mutta tiedetään että hyvän kouluviihtyvyyden ja sosiaalisuuden kehittäminen auttaa myös oppimisessa" (Ingemar Nilson HS B2 27.9.08)

Ruotsalainenpa sen sanoi. Itselläkin tulee monesti mieleen pisapäissään, että tärkeää on saada opiskelussa hyvää tulosta ja korkeita arvosanoja ja mahdollisimman paljon tietoa. Tosiasia on kuitenkin, että tärkein tulos ihmiselle on viihtyvyys. Kuinka paljon elämästä nauttii. Elämästä nauttimisen perustyökalua on viihtyvyys. Suomessa elämme jatkuvassa suoritusmyllyssä: nopeammin – paremmin – korkeammalle!  Miksi?

Olen aiemmin tässä blogissa peräänkuuluttanut rennompaa otetta työelämään. Opiskelijan työ on opiskelu. Raimo Sailas ruoskii opiskelijoita valmistumaan nopeammin ja paremmin arvosanoin jotta hänellä itsellään olisi auvoisemmat eläkepäivät. Peruskoulussa aletaan jo pikkuhiljaa kategorisoida lapsia onnistujiin, epäonnistujiin ja keskivertoihin. Voiko 23-vuotiaana maisteriksi valmistunutta, 30-vuotiaana johtavassa asemassa olevaa ja lopulta 40-vuotiaana loppuun palanutta suorittajaa pitää onnistuneena? Luonnollisesti siinä vaiheessa kun tämä suorittaja palaa loppuun hän saa epäonnistujan leiman. Todellisuudessa yhteiskunta, jossa tällaista tapahtuu, on epäonnistunut inhimillisyydessä.

Suomen epätoivo, Kansallinen Sekoomus, vaatii tasoryhmiä opetukseen. Tasoryhmissä oppilaat jaettaisiin entistä selkeämmin, yleensä aika pers'tuntumalla, onnistujiin ja epäonnistujiin. Tarvitsemmeko me, niinkun Japanissa, ala-asteikäisille psykiatriaa, koska suorituspaineet ovat niin kovat? Monet suomalaiset amerikkalaistavat arvokasta yhteiskuntaamme Kauniit ja Rohkeat silmissä kiiluen luullen, että nopea talouskasvu, tuloerot ja hillitön suorittaminen tuo autuuden.

Tosiasia, ja myös kansantaloustieteellinen fakta, on että paras ja kestävin kasvu saadaan skandinaavisella mallilla jossa on tasainen talouskasvu, matalat tuloerot ja viihdytään suorittamisen sijaan. Tanskassa ja Ruotsissa on mukavampaa kuin Suomessa. Jos ette usko, käykää kokeilemassa. Siellä eletään elämää, ei suoriteta. 2pacin N.I.G.G.A. – asenne (Never Ignore Getting Goals Accomplish, älä koskaan väheksy tavoitteiden saavuttamista) on toki hyvä tunnus, kunhan muistaa että ehkä tärkein tavoite on viihtyminen ihmisenä, onnellisuus.