Herran jestas! Ilo valtasi minut tänään lukiessani Helsingin Sanomien taloussivuja. Siellä oltiin hartaasti sitä mieltä, että valtion tulisi hankkia omistusta pörssiyhtiöistä huoltovarmuuden turvaamiseksi ja myös ihan bisneshengessä. Huoltovarmuus on aiemminkin ollut omistuspolitiikassa yksi doktriini, mutta mullistava muutos on ajattelu siitä, että valtio voi myös hankkia tuloja sijoittamalla. Aiemmin oikeistolaiset ovat vastustaneet valtion puuttumista liike-elämään, mutta tämä muutos nostaa, toki vain hieman, pisteitä paperialan kurimuksessa ryvettyneet Jyri Häkämiehen kohdalla.

Linja jossa valtio vain myy ja myy omistustaan on todella typerä ja kaukana pitkän tähtäimen taloudenhoidosta. Nyt jos valtio alkaa myös hankkia omistuksia voidaan puhua tietyllä tavalla ideologiavapaasta talouspolitiikasta. Tietyllä tavalla, koska kaikki on kuitenkin jollain tavalla ideologista. Tämä tarkoittaa toisaalta, myös sitä että seuraava askel on siinä, että valtio voi taas alkaa perustaa yhtiöitä. Suljettujen sellutehtaiden tilalle voidaan saada uusia ja muuta järkevää. Tämän voisi nähdä uusliberalistisen vouhotuksen käännepisteenä. Minimivaltio ei ole tulossa, onneksi.

Eittämättä tähän asiaan vaikuttaa olennaisesti se, että todellisuuden kellot soivat maailmalla Yhdysvaltain talouskriisin myötä. Dynaamisiksi väitetyt taloudet ovat paljastuneet doping-talouksiksi joissa puhtia on haettu kokonaisvaltaisuuden kustannuksella. Samoin kuin DDR-uimarilla myös näillä ääriuusliberalistisilla talouksilla alkaa olla sydämen kanssa ongelmia, se posahtaa.

Moni on vouhottanut esimerkiksi Viron talouskasvusta ja sulkenut silmänsä sille tosiasialle, että se on lyhyen tähtäimen taloussuunnittelua, kun Suomessa ja varsinkin Ruotsissa ja Tanskassa on kyse pitkän tähtäimen taloussuunnittelusta ja ihmisten hyvinvointiin panostamisesta. Viron talous tulee varmaan kaatumaan. Se on ikävä virolaisille, mutta suomalaisesta näkökulmasta mitä pikemmin sitä paremmin jotta huomaisimme, ettei meidän tosiaan kannata enempää erkaantua hyvinvointivaltioajattelusta ja pitkän tähtäimen kohtalaisesta ja varmasta kasvusta.