Vihreät nuoret ja opiskelijat määrittävät itsensä (ainakin irc-galleriassa) postpoliittiseksi järjestöksi. Tämän postmodernin ajan muita trendisanoja joihin olen törmännyt ovat muun muassa postmarxistinen ja postfordistinen. Suomen Ylioppilaskuntien Liiton liittokokouksessa keksin minäkin uuden post-sanan, kun eräs kokoomuslainen hallitustyrkky määritteli itsensä konservatiiviseksi, mutta samalla kannatti muiden epäkonservatiivisten arvojen lisäksi homojen adoptio-oikeutta. Kuin salamana päähäni välähti, että hänen on oltava postkonservatiivinen.

Postkonservatiivisuus, niinkuin nämä postit muutkin, ovat lähinnä samaa kakkaa eri paketissa. Kun joku lisää post osan sanan eteen hän vain sumuttaa muita ja esiintyy olevinaan jotain uutta ja mahtavaa. Jossain pienessä asiassa tämä post saattaa erota siitä epäpostista, mutta pääsääntöisesti asiasisältö on identtinen. Esimerkiksi postmarxilaiset pitävät Negriä uutena Marxina, eivätkä halua myöntää marxilaisen tutkijan Negrin olevan vain yksi marxilaisuudesta kirjoittanut henkilö. Ilmiötä voisi kutsua jopa postismiksi, jossa halutaan uudelleen määritellä oma itsensä samaksi mitä jokin aikaisempi on ollut, mutta josta halutaan imagosyistä erottautua.

Mitä sitten tämä postkonservatiivisuus loppupeleissä on? Se on pääasiallisesti sitä, että Kokoomus väittää olevansa työväenpuolue. Samoin, kuin länsinaapurimme Ruotsin Moderaatit, Kokoomuskin  haluaa  esiintyä  jonkinlaisena uudistuneena  ja raikkaana asiana. Tosiasia kuitenkin on, että Ruotsin nykyhallitus on näyttänyt, ettei siellä kovin raikkaat tuulet puhalla. Köyhät kyykkyyn ja rahat rikkaille, siinä uudistukset.  Kuullostaa Leijonamielen Englannilta, enne Robin Hoodia, ei siis kovin tuoreelta.

Postkonservatiivisuutta esiintyy myös viihteessä. Paras esimerkki postkonservatiivisuudesta on South Park sarja. Sarja on räväkkä ja huomiota herättävä ja vaikuttaa todella radikaalilta. Sarjan tiimoilta kuitenkin esimerkiksi homot joko laittavat hamsteria rektumiinsa, tai ovat günterviiksisiä nahkahousuihin ja kurittajanlakkiin pukeutuneita liivimiehiä. Myös ylikansallisia ketjuja sarja puolustelee, samoin kuin tupakkateollisuutta. Sarjan tekijöiden selvin propagandaelokuva on eittämättä Team America, jossa kaikki rauhanaktivistit kuvataan Pohjois-Koreaa ihannoiviksi stalinisteiksi ja ainoaa oikeaa  inhimillisyyttä ja  vapautta edustaa maailmalla riehuva jenkkiarmeija. Kyseinen elokuva on postkonservatiivisuutta parhaimmillaan.