Matti Vanhanen sanoi IMF:ää typeräksi. Olen täysin samaa mieltä pääministerin kanssa. Toki Vanhasen kanta on hieman maltillisempi kuin omani, minusta koko IMF:n ajama politiikka on todella typerää. Esimerkiksi jos on matalasuhdanne, pitää laskea verotusta. Jos on korkeasuhdanne pitää, laskea veroja. Jos sataa, pitää laskea veroja. Jos kaupasta kalja loppuu, on laskettava veroja. Varsinkin ansioverotus on kirosana IMF:n byrokraateille. Heille verotuksella tehty tasa-arvo on kauhukuva joka tuhoaa kaiken. Arvonlisävero on ollut mieluisa vero näille uusfeodaaleille jotka haluavat pimeää keskiaikaa maailmaan.

Byrokraattisen nimen omaava valuuttarahaston harmaa byrokraatti kauhisteli Suomen elvytysaikeita. Hän päivittelee porvarihallituksen muodollisia ja näennäisiä elvytysräpellyksiä ja väittää vielä ihan pokkana, että inflaatiomme johtuu palkankorotuksista. Kaiken huipuksi tämä torvi vielä esittää, että suomalaisten pitäisi tehdä enemmän töitä. Kun katsoo kyseisen puulaakin neropattien neuvojen toimivuutta käytännössä huomaa aika äkkiä niiden olleen lähinnä surkeita. Kehitysmaat kurjistuvat kurjistumistaan, mutta sehän toki on IMF:n tarkoituskin, suosia länsimaita.

Osaan minäkin piirtää paperille hienon kuvion ajokorttia viivoittimena käyttäen miten verotuksen lasku lisää työintoa. Tosiasia Suomessa taitaa kuitenkin olla, että toisilla on liikaa töitä ja toisilla ei lainkaan. Miksi niiden jotka tekevät liikaa pitäisi lisätä työntekoaan? Ne joilla ei ole pääsääntöisesti haluaisivat tehdä edes jotain mielekästä. Hienot kuviot ja todellisuus eivät monesti kohtaa. Tätä eivät IMF:n tunarit tahdo millään sisäistää.

Noille IMF:n "analyytikoille" pitäisi antaa porttikielto Suomeen ja niille jotka täällä jo ovat tai tänne pääsevät livahtamaan lyödä postileima perseeseen ja lähettää takaisin omiin mikämikämaihin leikkimään käpylehmillä. Se, mitä Suomessa nyt tarvittaisiin, olisi sosiaalietuuksien rankka korotus. Se toisi ostovoimaa sinne missä kulutus suuntautuisi suoraan kotimaahan. Lähihistoriasta tiedämme, että etuisuuksia voi myös leikata, joten sen ei tulisi olla kiveen hakattu menoerä valtiolle. Jos rikkaille lisää kulutuksen mahdollisuutta valuu sen hyöty pääasiassa ulkomaille tai "sukanvarteen". Pienimpien eläkkeiden, työttömyyskorvauksen, opintotuoen ym. köyhien etuisuuksien nostaminen toisi kasvua. Siellä on, varsinkin ruuan hinnan noustessa, runsaasti tuhlaamisen tarvetta.